Goljatin väen kuulumisia v.2008

24.9 Kyllä maalla on mukavaa...
Olipa ilta kerrassaan.... Eilen vielä ennen maata menoa päästin koirat pihalle. Meillä on sellainen hengailu alue ;) päädyssä. Etupihan puolella hieman korkeammat aidat ja muualla sellaiset pikkaset puskien juurissa. Noilla ei ole niin kauheesti tapana ryntäillä mihinkään mutta silti en halua pitää valvomati ilman aitoja.... Ja onneksi en niin tee.

Hetken kuluttua alkoi kuulumaan kova haukunta ja ajattelin, että joku peura ym. painelee pellolla ja koissut hippasen ilmoittaa. No kello oli jo puoli yksitoista niin ajattelin huudella sisälle, ettei ainokainen naapuri turhaan hermostu. Ja mitä näen pihalla aidan takana. Joopa, siis supikoira tuijottaa aitauksessa sen näköisenä, että et pystyisi jelppimään mua pois täältä....
Minä sitten huutelen koiria, jotka kuitenkin olivat takapihan puolella möykkäämässä ja Ami tulikin ihan vauhdillaan sisälle. Sulo taas jatkoi mökäänsä. Ja samalla löin fiksusti oven selän takana lukkoon... ja avaimet jo sisällä... hip hauskaa....
Eli minä kylpytakki päällä villasukat jalassa ulkona ja aitauksessa pari supikoiraa ja Sulo
Sulon haukunnan lomassa kuului valtaisa suhina, jota tämä elukka ilmeisesti paniikissaan piti...
Ja enhän minä talon pimeälle puolelle arvannut mennä, kun en yhtään tajunnut mikä on homman nimi.
Onneksi Sulokin siitä touhultaan tuli ja itse olin saanut haettua vara-avaimen ja päästiin sisälle ja pikkuiset supikoirat ilmeisesti aidan alta omille mailleen.
Koirat ei tästä tohinasta olleet milleensäkkään mutta mulla pomppaili sydän sataa sisällä vielä.

Töissä porukat nauroi, että niin se supihan on n. 20cm ja sun koirat vähän isompia ja mä olin paniikissa omieni puolesta

No siis ei siinä mitään kummempaa siis sattunut, koirat vaan mökäsivät "tunkeutujille" että olis muuten mein piha! :) Itse vaan säikädin kyllä huikeesti.
Mutta tällaista täällä maalla vaan sitten sattuu ja tapahtuu. Supiahan asustelee viereisen suulin alla mutta ennen ne eivät noin läheistä tuttavuutta ole tehneet ja tokkopa hetkiin tekevätkään, taisi tulla hyvä opetus ;)
Ja mikä helpotus että komea turkki näytti eläimellä olevan.

*********************

23.9
Voih, onhan meillä siis kaksi ihanaa pikinaamaa.
Sulokin voi mainiosti ja naatiskelee olostaan ;)
Tässä nuuhkutellaan mitä lie ;)

Ja kiidetään jalat solmussa(grazy dog...)

****************

22.9
Välillä miettii, että miksi näitä koiria haaliikaan...
Kunnes tulee se upea syys päivä....
Siis voiko olla mitään hienompaa: Syksyinen metsä, koira ja hiljaisuus....

*****************

20.9
Hmmmm....
Palaute tuosta edellisestä kirjoituksesta on ollut sellaista että en tarkoittanut sitä ihan niin dramaattiseksi ;)
Amilla ilmeisesti kylmä vesi ja ikäneidon lihakset vain (onneksi) temppuilivat, koska hellittely ja lämpimässä olo helpottivat oloa.
Niin siis olin jo päättänyt aikoinaan, että tämä kesä on viimeinen jossa kilpailemme. Ami täyttää kuitenkin jo 7-vuotta ja on uskomatonta miten hienossa kunnossa se on tämän kesän vielä ollut. Kuitenkin päivä kisoissa on aina rankka ja neito "käy" aina koko päivän. Mutta ettemme sano ei koskaan niin voipi olla että omaksi iloksemme käymme vielä lotraamassa. Ja laakereilleen tyttö ei kuitenkaan jää lepäämään.... siis juu ei todellakaan...
Nytkin kisapäivän jälkeen talon isäntä koetti illalla vielä kertoa Amille, että oltaisi jo herätty klo.4 aamulla, että vois edes hetken vaikka lepäillä
Niin ja eihän sitä koskaan tiedä mitä uutta ensi kesä tuo tullessaan ;)

Täällä ollaan vain vietetty nyt ihanaa syksyä. Me olemme koko poppoo ihan koukussa syksyn keleihin, luontoon ym.
Tässä neidon otoksia eräältä päivältä, huomatkaapa kuinka ihanasti on meilläpäin kukkulaa silmän kantamattomiin ;)

Tässä kuvassa mukana Amin lempipallo. Jota ei sitten jätetä!!!

********************

14.08 Amilla koitti eläkepäivät :)
Tänään ajelin Helsinkiin vepe kokeeseen mielessäni, että nämä ovat nyt Amin viimeiset kisat. Keli oli kolea kuten voikin aavistaa. Ekassa liikkeessä Ami kiersi veneen väärältä puolen, joten 0p ja viennin teki tuttuun tyyliinsä ;) eli 0p siitäkin.
Jossain vaiheessa kävelyä huomasin, että Amin takapää kompastui mutta tyttö jatkoi ihan normaalisti kulkua, kunnes joku kysyi, että onko se joskus satuttanut tuota jalkaansa... Sitä seuraten huomasin Amin jäykistävän jalkaansa mutta ei kuitenkaan aristellut kun koettelin, kuitenkin aina kevensi ja kulki ihan vinossa ottaen tukea enimmäkseen toiselta puolen. Ja kipu tuntui tulevan selän alueelta. Mulla ei ole tapana keskeyttää kisaa mutta melkein kyyneleet silmissä oli pakko keskeyttää, ettei tule ainakaan enempää vahinkoa.

En tiedä oliko kylmän kelin tms seurausta mutta kyllä itketti, kun tyttö ei ole pahemmin mitään renkannut.
Mutta nyt siis neidon huikea ;) ura loppui harmittavasti keskeytykseen. Olisi ollut niin mukava antaa Amin vielä pelastaa hukkuvaakin mutta kyllähän mamman kunto on kuitenkin tärkeintä. Katsotaan nyt auttaisiko paijjaaminen ja loikoaminen lämpimällä soffalla :D Sitä Ami ei kyllä hanttiin laita....

Matkalla tuli mietittyä kaikkea ja varsinkin, että miten nämä vuodet vierivätkään.... Uskomatonta, että Ami täyttää seuraavaksi 7-vuotta. Alkuun pari vuotta opetimme tyttöä edes hiukan rauhassa istumaan veneessä ja vatsasta tuettiin, että uimataito paranisi edes hiukan. En kuunaan silloin olisi uskonut, että meillä olisi oikeus kilpailla AVO-luokassa. Huikeeta.
Sydämmellinen kiitos kaikille niille, jotka ovat tsempanneet meitä. Me emme huippu pisteitä koskaan takoneet mutta täydestä sydämestämme sitä teimme!
Koska Ami rakastui heti lajiin niin sitkeästi kävimme rannassa treenamassa ja se aika toi ihania uusia ystäviä. Kuten Sarin kanssa joskus puhuttiinkin, että tuo toisten tapaaminen ja hengessä eläminen ovat oikeastaan puolet tätä harrastusta

Eli kiitos kaunis parhaimmalle joukkiolle ja ihanille ystävillemme: Jyrki & Eija, Sari & Santra & Siiri & pesue, Kati, Tuija kera pesueen sekä Petra & Ronja sekä monet monet muut
Tässä alkuun opetellaan istumaan veneessä ;) Amilla oli aina alkuun niin paljon muuta puuhaa veneessä, kun seurustella tarvi aina jokaisen kanssa!

Ja tähän päädyttiin :D

*****************

31.08 Niin monta hukkaa ettei laskuissa perässä pysynyt ;)
Eli taas harjoittelemassa metsissä mejän saloja. Lauantaina vedettiin jälkiä 200*200*200 ja kuten kisoissa niin myös piilomerkattiin ne. Ja sunnuntaina aloiteltiin ensin laukauksen sieto testillä. Koirat 6m liinassa ja puussa kiinni. Omistajat kauempana. Itse jäin Sulosta muutaman metrin päähän ja niinhän se laukaus kajahti ja kaikki koirat olivat ok. Sulo katseli, että mitäs nuo muut meinaa ja kun ei kukaan hermoillut niin ei myöskään Sulo.
Ensimäiselle jäljelle arpaonni suosi minut opastamaan ja jäljelle meni Minna labukka uroksen Veetin kanssa. Opastus meni ok ja jopa perässä jäljellä pysyin ihan kohtuullisesti. Veeti suoriutuikin reippaasti jäljeltään.
Sitten oli Sulon vuoro mennä ja Minna opasti. Ja voih, miten Herra Sulo olikin ihan omissa maailmoissaan... Riistajälkiä olisi menty niin tahdikkaasti... Ja mentiinkin , HÖ! Eka suora mentiin kovasti näyttäen Sulolle, että mikä olisi jutun juoni. Kulman löysi mainiosti ja kovasti sitä nuuhkikin. Matkalla Sulo tuli hetkeksi istumaan jalalleni ja hetken tuumattuaan jatkoi taas :D
Toinen suora mentiin välillä melkoista haipakkaa, eli kyllä se osaa kunhan vaan on kaikki kohdillaan.
Toinen kulma löydettiin myös hienosti nuuhkittiin sekin. Ja loppu aina välillä riistapoluilla huinien...
Ei paljoa fiilistä kyllä ollut jäljen jälkeen... No lopuksi vielä purin oman jäljen ja sen jälkeen meille tarjoiltiin mainiot sapuskat ja annettiin palaute.
Kiitos kovasti Petralle ja Katille siltikin mukavasta viikonlopusta. Tulipa ulkoiltua ;)

Sulon arvostelu:
Sulolle näytetään alku ja ohjataan kannustaen jäljelle. Heti 10m jälkeen riistapolku vie Sulon ja ohjaajan hukkaan useasti. Sulo tutkii mielellään riistapolkuja hyvinkin päättäväisesti. Ensimäinen osuus mennään auttaen läpi hakkuuaukean ja ojien. Kulmat Sulo tutkii äänekkäästi nuuskuttaen ja pienillä tarkistuspistoilla löytää oikean suunnan. Toisen osuuden Sulo jäljestää oikein intoa puhkuen ja vauhdikkaasti. Käy vilvoittelemassa välillä ojassa mutta jatkaa hienosti eteenpäin. Viimeinen osuus mennään jäljellä risteillen ja hukat vievät Sulon useasti mennessään. Luonnolliset urat ja polut vain kiinnostavat innokasta Suloa. Sulo osaa kyllä jäljestää mutta treeniä ja jälkiuskollisuutta korostaen niin hyvä tulee. Makaukset merkkaa erinomaisesti.

No siinäpä se, ja juuri taisin kirjoittaa juttua, jossa sanoin, että leonkin nenään voi luottaa... Meillä ainakin sitten pienellä varauksella... ;) Sulo sentään on nyt väsynyt ja aivot saivat kerralla hyvinkin puuhaa. Viikolla tein Sulolle juuri pienen jäljen , jonka se upeasti jäljesti. No taas tulee uusi kerta ja ehkä taas tästä opittiin tulevia reissuja varten!

**************

26.08 Voihan Herra Punkki :(
Tämä kesä ollaan niin mainiosti päästy ilman punkin punkkia, siis eiliseen asti. Herra Sulon otsassa näkyi pikkuinen takamus iltapäivällä, jonka nyppäsin pois. Ja illalla rapsuttelun yhteydessä kaulalla oli toinen melko iso takamus näkyvissä ja siitä pienen tutkiskelun jälkeen löytyi myös kainalosta. Jotenkin en enää edes ajatellut punkkeja tulevan mutta kappas nyt niitä tulee sitten kerralla oikein hulppeasti. Täytyypä nyt toivoa, ettei enää tarvitse niitä nyppiä, on sen verran inhoittava otus, yöks!

Viime sunnuntaina pyrähdin todella pikaiseen ennen kokoustamista Hämeenlinnan näyttelyssä. Mitään ei kauheasti jäänyt käteen, kun todellakin taisin n. vartin seurata kehän loppua. Mimmille ja Teijalle onnea Huikeasta menestyksestä sekä Rubenille ja Eijalle hienosta VSP sijoituksesta.

Viikonloppuna olisi taasen MEJÄ-kurssia Sulon kanssa. Tämä kurssi on tarkoitettu niille, jotka alkeet kävivät vuosi sitten. Saapa nähdä toimiiko herra Sulon nenä laisin... Tänään kävin tekemässä pienen jäljen jahka huomenna taas nenää testattaisiin taas.

Oikein huimasti onnea vielä Tuijalle ja Tintille, jotka eilen epävirallisissa agility kisoissa nappasivat 0 virheillä ja huippu ajalla voiton!!!! Jihaa!!!! Tintin luokassa oli kilpaillut 8 koiraa ja neito näytti kaikille miten leo agiliitää ;)